Expoilua, Kirnun VIP-sauna ja muotinäytös (su 30.5)

Heräsin 2929:stä Juhon herättämänä, oli juuri saattanut kiinalaiset ystävämme pois hotellista kotiinsa. Kello näytti hieman vaille kymmenen – taashan se aamiainen oli jäänyt väliin. Noh, eipä siinä mitään, nopea suihku ja freeshaus suunta kohti expoa. Meidät, AoT:läiset, oli tänään kutsuttu Kirnun VIP-tiloihin saunomaan, ja tottahan sellainen tilaisuus käytetään hyväksi. Koska ikinä ei voi tietää mihin sitä voi joutua, ihan vain periaatteesta pistimme jälleen puvut päälle – tällä kertaa vaatetus vain oli aivan hermeettisen oikean kokoista.

Vaikka Kiinan muuri jäi meiltä tällä reissulla kokematta, on se varmastikin hyvää hyvyttään tarjonnut meille kielimuuria yhden jos toisenkin kerran. Se näyttäytyi jälleen kun yritimme päästä taksilla Puxi-puolen expo-metroasemalle. Oikealle kadulle päästiin kyllä, mutta muutama kortteli vajaaksihan/pitkäksihän se matka jäi/meni. Mut eipä siinä, loppujen lopuksi oli oikein mukava tallustella asemalle läpi muutaman korttelin, joissa katukeittiöt, pienet hedelmäkaupat sekä lyhtypylväiden väliin vireityillä naruilla kuivuvat pyykit näyttivät meille sitä iloista, ehkäpä sitä aitoa vanhaa Shanghaita.

Mira löysi oikean kaupan itselleen

Juuso löysi kengänkiillottajan... 50 senttiä tuntui sopivalta hinnalta molemmille osapuolille.

Aidon näköistä safkaa, aidon näköisessä Shanghaissa

Exposaitille päästyämme kävimme Kirnussa tsekkaamassa tilanteen: neljästä viiteen olisi VIP-sauna meidän käytössä, siispä muutama timma aikaa tutkia vielä paviljonkeja. Sotasuunnitelmahan oli jo edellisiltä päiviltä hyväksi ja onnistuneeksi koettu siispä skraga suoraan ja menoksi… Aloitimme Portugalilla, joka huolimatta hienosta ulkonäöstään jätti delegaatiomme jota kuinkin kylmäksi. Yksi iso seinä oli varattu semi-tylsälle videopätkälle ja lopputilan näyttely ei juurikaan jaksanut meitä innostaa. Espanjalta olimme jo kertaalleen saanet pakit, siispä suuntasimme sinne kokeilemaan josko voisimme pienentää hylkäysprosenttiamme. Puhuin taas ummet ja lammet espanjaa portilla seisonneille, mutta tulosta ei tullut. Jossain siinä keskustelun tiimellyksessä kävi kuitenkin ilmi, että toisella puolen paviljonkia olisi takaovi – ja takaportithan ovat ennenkin natsanneet… Jatkoimme siis nelisteen (Mira, Taru, Juho sekä minä) takaovelle, jossa jouduin jo toistamiseen perustelemaan espanjaksi miksi meidän kuuluisi päästä sisään. Lopulta tyttö kuitenkin heltyi ja pyysi meitä tulemaan tunnin päästä takaisin takaovelle.

Jos ovet Espanjaan eivät aukea edestä...

...kannattaa kokeilla takaovea...

...sillä nehän natsaavat!

Oli siis tunti aikaa kulutettavaa, joten päätimme suunnata Puolan paviljongille, jolta myös olimme saaneet pakit aikaisemmin. Tällä kertaa meitä oli vastassa lempeä vanhempi puolalaismies, jolle näytti sopivan oikein hyvin, että muutama suomalainen tulisi jonon ohi käymään paviljongissaan. Hylkäysprosentin pieneneminen sen kuin jatkuu! Allekirjoittaneet olivat ihastuneet Norjan paviljonkiin, joten päätimme viedät tytöt sinne, jos vain jonon ohitus onnistuisi uudestaan. Kyllähän se onnistui, ja pian olimmekin ihailemessa mm. pieniä käsin veistettyjä puisia siluetteja ihmisistä, joita oli liimailtu sinne tänne. Tapasimme myös oikein mukavan ja iloisen norjalaisen tytön, joka oli muuttanut Kiinaan reilu vuosi sitten ja on nyt töissä paviljongissa. Pienet avautumissessiot siitä kuinka hän joutuu olemaan töissä 24/7 sekä kuinka palkka on 6000 rämpylää kuussa, joka on itse asiassa laittoman vähän koto-Norjassa. Tämä ei kuitenkaan hänen hymyään hillinyt ja hän uskoi iloisesti tulevaisuuteen. Jätimme hänelle hyvästit pienen rupattelun jälkeen, koska oli aika tarkastaa Espanjan paviljonki, johon oli ja pari kertaa pakit tullut. Tällä kertaa pakit jäivät muille ja pääsimme ihastelemaan Espanjan paviljonkia myös sisältä päin. Paviljonki sisälsi kuuman flamencotanssijan, erinäisiä videoita Espanjasta sekä 5m kokoisen vauvan! Kyllä… itsekään emme löytäneet markkinointikikkaa parempaa selitystä.

Norjan paviljongin symppikset pikku-ukot.

Allekirjoittaneet olivat vähintäänkin tuon ilmeen verran hämillään.

Seuraavaksi olikin vuorossa Kirnun VIP-tilat ja sauna, joihin ei kerrankin tarvinnut tarinoita keksiä päästäksemme sisälle. Saunakokemus oli ehkä hermeettisimpiä ikinä. Lauteteita vastapäätä ollut seinä oli pelkkää lasia, jonka läpi pystyi tiiraileimaan Kirnun ikkunoista Shanghain skylinea. Upeaa, emmä sitä sano. Päätimme Juhon kanssa, että silloin olimme huipulla ja että tähän olisi hyvä lopettaa kolmen päivän expoilu, joka oli lopulta sisältänyt yhteensä 26 paviljonkia.

Loppuilta kului 29. kerroksen muotinäytöksessä, johon kaikki toivat uudet istuvaakin istuvammat puvut, jakut, iltapuvut sekä muuta käsiin tarttunutta kulutustuotetta. Liisalle oli jäänyt elävä sammakko, joka nimettiin Ikolan Mikoksi, ja lahjoitettiin asianomaiselle juhlallisin menoin. Vaikka ruoaksi se oli tarkoitettu, päätimme kuitenkin viedä Mikon vapauteen läheisen joen rantaan. Pieni bönttöhän siitä lopulta syntyi ja tarkoituksena oli lähteä jazzeille. Intensiivinen päivä vaati kuitenkin veronsa, ja nukahdimme sänkyihin. Heräsimme liian myöhään tajuamaan vain, että kello oli liikaa ja jazzit saisivat odottaa jotain muuta päivää.

SamMikko Ikola

Advertisement