röyhintää ja kiinalaisia ystäviä

Heräsimme taas melko aikaisin, ja aamupalan jälkeen suuntasimme räätälille. Saapuneet puvut olivat täydellisen kokoisia, kuten myös paidat. Pari paitaa vielä kuitenkin uupui, mutta olivat tulossa iltapäiväksi. Odotellessa lähdimme feikkimarkettiin, josta röyhimme suoraan sanottuna aivan saatanalliset määrät kamaa. Krakoja, vöitä, consseja, tauluja (?) yms. Viimeksi mainittu oli taas sitä kuuluisaa läppää. Kävin ihan mielenkiinnosta kysymässä kivannäköisen rullattavan maalauksen hintaa, joka oli 380 rmb. Kiitin ja lähdin eteenpäin, kun mimmi huutaa perään “Okay fifty! Fifty!”. No, reilu 5e ei nyt ihan mikään megapaha hinta ollu -> laukkuun. Muutaman tunnin möyhimisen jälkeen menimme takaisin räätälille, jossa valmiit kamat odottivat. Yksi paidoista oli kuitenkin väärän värinen, joten tilasin vielä uuden sekä samalla kaksi muuta lisää. Ovat haettavissa sitten maanantaina.

Kolmen poppoolla iskimme räätälin neuvomaan raflaan semilähelle, josta saimmekin “mitä suosittelet”-kortilla erittäin hyvät sapuskat, eikä montaa euroa taaskaan tarvinnut maksaa. Ikkunan takana aukesi se aidompi Shaghai pikkukojuineen, kapeine teineen sekä paikallisine pyörilijäineen, jotka olivat sitoneet fillariin koko irtaimistonsa. Veimme kamat hotellille ja hyppäsimme takaisin taksiin. Tongjin yliopisto oli suuntana, jossa meitä odotti Boris, Yuzhou sekä kaksi muuta mimmiä. Paikallisia opiskelijoita siis, joiden kanssa olimme viikko sitten sunnuntainakin kierrelleet kampusta. Koottiin jengi kasaan, ja lähdettiin taksilla raflaan. Paikalliset vei aivan uskomattoman hyvään mestaan. Paikka oli ulkonäöllisesti suht bönttöinen, mut ruoka oli halpaa ja aivan uskomattoman hyvää. Kaikki safka grillatiin vartaissa, ja täytyy sanoa että Boris osasi valita. Mukaan mahtui myös asioita, joita kaikki kinkitkään ei safkanneet. Mun mielestä kuitenkin sian aivot ja ankan kielet oli oikeesti hyviä. Aivojen koostumus oli jännä, vähän niin kuin kananmunaa söis. Mausteet myös natsas.

Safkan jälkeen oli aika lähteä drinksuille. Menimme taas mäkkärihuudeille sinne vähän länsimaalaisemmalle ja tyyriimmälle alueelle. Hinnat kuitenkin suomitasoa, joten ei mitään konkurssia nyt kuitenkaan ollut odotettavissa. Tilattiin drinkkejä ja juotettiin kinkkejä. Oli myös aika tutustuttaa kiinalaiset tequilan saloihin. Tellu yllätti meidätkin pehmeydellään, ja yllättävää kyllä, se maistui myös tottumattomille osapuolille. Sitten olikin aika siirtyä eteenpäin, ja kaupasta 30 bönttöä haettuamme suuntasimme rehelliselle pusarille paikalliseen isompaan puistoon. Pylväiden juurella oli mahtavaa jutella, otaa huikkaa, pistää shotgunia menemään, laulaa ja nauttia. Kiinalaisten esittämä laulu jäi erityisesti mieleen. Kyllähän siinä sitten rupes olemaan jo böntöissä itse kukin. Paikalle sattui poliisit, jotka paheksunnan sijaan ottivan kuvia meidän kanssa. Olin koko matkan himoinnut itselleni kiinalaisen poiisin virkahattua, mutta sen ostaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Niinpä lähimmäksi tätä toivetta pääsin kyttien lainatessa lakkejaan hetkeksi. Kuvien räpsimisen jälkeen poliisit kehoittivat pitämään huolta laukuista ja lähtivät hymyillen. Keimot nautittuamme, oli ilmeisesti aika poistaa expomatkamuistot puiston lyhtypylväistä. Mainokset eivät siis ollee mitenkään kiinni, ja pari rullaa lähti messiin. Myös kinkit olivat tästä täysin fiiliksissä (?). Seuraava askel oli ns puskahyppy. Pylvään vieressä olevat pensaat oli leikattu neuvostomaisen särmästi suorakulmaiseen muotoon. Sileä yläpinta siis vain odotti hyppääjää. Eikun menoks. Hauskaahan se oli, joskin vähän turhan harva oksisto jätti kyllä kehoihimme omat jälkensä.

Kinkit saatiin mukaan meidän hotellille, jossa yksi mimmeistä oli jo aika sammumispisteessä. Muitankin väsytti, joten he jäivät kolmisteen nukkumaan sänkyyni. Boris lähti kuitenkin vielä kanssamme 2929:iin, johon kuitenkin siten mekin nukahdimme. Boris nukkui sängyn jalkopäässä muna-asennossa. Hetkinen. Lähdimme Boriksen kanssa jossain vaiheessa yötä takas omaan kämppään. Näin kuitenkin Heikin matkalla, joten menimme vielä käymään hotellin lobbyssä. Juteltiin siinä syntyjä syviä ja Heikki soitti pari biisiä flyygelillä. Lopulta sammuimme nojatuoleille. Hotellin lobbystä on ihan ok herätä kuuden aikaan ja kömpiä omaan kämppään koisimaan. Sitten oikeasti puol kymmenen aikaan herätessä oli hauska katsoa kun neljä darraista kiinalaista vääntäytyy ylös mun sängystä. Kaikilla oli ollut todella hauskaa, mutta väsymyksen painaessa kinkit lähtivät kotiin nukkumaan. Meillä taas päivä potkaisi itsensä käyntiin oikeastaan aivan normaalisti.

Advertisement