project management and some more vip (pe 28.5.)

Perinteisten kolmen tunnin yöunien jälkeen nykäsimme tuttuun tapaan puvut päälle ja lähdimme expoon. Aluksi tapasimme sovittuun aikaan Kirnulla näyttelyn projektikoordinaattorin, eli henkilön joka on vastannut koko expon organisoinnista. Keskustelimme hetken project managementista (liittyen junassa pidettyyn workshoppiin), ja tämä heknilö kertoi prosessin etenemisestä aina sen alkujuurilta (v. 2006) tähän päivään saakka ja edelleen tulevaisuuteen. Kiinalaiset ja suomalaset ovat hyvin erilaisia johdettavia, ja toimintatavat eroavat luonnollisesti melkoisestikin. Kiintoisan keskustelun jälkeen suuntasimme Kiinan paviljongille.

Ma Liang ryhtyi esittelemään projektinhallintaa Expon-näkökulmasta

...onneksi hänellä oli ppt-slideja mukana tukemassa esitystään

Varatuista lipuista huolimatta jonot olivat niin jäätävät, että päätimme villata kyseisen mestan. Osa jäi jonottamaan, ja kehuivat kyllä todella näkemäänsä. Aina ei voi kuitenkaan voittaa. Menimme sen sijaan aluksi Taiwanin paviljonkiin. Kiinan villaus maksoi itsensä heti takaisin, kun vahtimestari pyysi meitä ovelle ja sujautti erittäin sniikisti kaksi lippua käteeni. Menimme vip-jonoon, ja hetken odottelun jälkeen pääsimme sisään. Mesta oli huikea, tyylikkäät valkeat kiviseinät ja särmiä mimmejä. Hissillä ylös, ja ison pallon sisälle katsomaan upeaa elokuvaa, joka antoi tunteen että olisi itse liikkunut pallon sisäpinnalle projisoidun maiseman mukana. Tämän jälkeen siirryimme alemmas, pallon alle, jossa jokaiselle oli varattu oma näyttölaite. Laitteesta sai valita tervehdyksen, joka sittemmin lähti pallon pinnalla kohti taivaita (ledeillä toteutettuna). Kyseessä oli siis Taiwanilaiset oranssit pienet “kuumailmapallot”, joiden mukana paikalliset lähettävät toiveitaan matkaan. Homma jatkui alabridgellä, jossa paikallinen nuori nainen soitteli jotain perinteistä soitinta, ja meille tarjoiltiin teetä. Kupposet sai ottaa mukaan, ja käteen jäi kassillinen muutakin tavaraa.

Kun puhutaan isoista paviljongeista, niin Kiina osaa kyllä näyttää esimerkkiä

Taiwanin paviljonki... pian olisimme pallon sisällä.

Kohta saisimme lähettää maailmalle 'Happiness and Prosperity' -toivotukset

Homma jatkui. Macaon paviljonkiin olisimme päässeet myös vippijonosta, mutta 40 minuutin jonotus ei kuitenkaan oikein sytyttänyt. Sen sijaan Hong Kong natsasi tyylikkäästi. Ehdimme kysyä “Do you speak English?” vartijalta, joka kuitenkin mitenkään reagoimatta oli jo avannut meille ketjun. Ei muuta kuin sisälle vain. Naps. Honkkari oli kiva, muttei ihmeemmin mieleenpainuva. Matka jatkui kohti Arabiemiraattien paviljonkia, joka on mestan kallein paviljonki. Pytinki on maksanut jopa enemmän, kuin Kiinan jäätävääkin jäätävämpi setti, joka maksoi 1.9 miljardia rmb:tä eli noin 230 000 000 €. Oli ihan makeesti toteutettu maan esittely kolmen eri leffan muodossa, joista viimeisessä tanssivat 3D-lapset olivat uskomattoman todentuntuisia. Paljasta silmää pystyy aika hyvin huijaamaan jo nykyisillä hologrammitekniikoilla. Ilta jatkui vielä sapuskan muodossa, jonka jälkeen ujutimme itsemme jonon ohi säkkiin Iso-Britannian paviljonkiin. Mesta on kyllä yksi hienommista valokuitupuikkojen muodostaessa sisälle tosi makeen tilan. Pienen UK:n oppaiden kanssa bondailun jälkeen suuntasimme vielä vilkaisemaan Saksan palviljongin pihalla olevaa puhallinbigbändin esitystä. Vaikka itse paviljonki oli antanut meille jo kahdesti pakit, havaitsimme kuitenkin sivuportilla potentiaalisen naisen. Hän hetken arpoi, mutta vakuuttui kuitenkin seurueestamme, ja taas monen tunnin jonotus vaihtui suoraan sisälle kävelemiseen. Saksalla oli todella massiivinen näyttely lukuisine tiloineen, josta erikoisuutena ehkä iso ledipallo joka liikkui, pyöri ja reagoi yleisön ääniin. Tosin epäilen jälkimmäistä hyvin vahvasti.. Expopäivä oli tuon jälkeen paketissa, ja hotellille päästyämme näpyttelimme hieman rästiin jäänyttä blogia kasaan. Nyt kerrankin vähän enemmän unta.

Kyllä sitä onnistumistaan kelpaa myhäillä... Taustalla UK, eli 22. paviljonki.

perus ykälavuaari

Advertisement